Joulupukki tiesi

...että mun täytyy pikoihin päästä takais lenkille. Se toi nimittäin uusia treenivaatteita, kahvakuulan ja kävelysauvat! Vuodenvaihteen tienoilla olis lisäksi tuhlattavana satoja euroja Sporttipassirahaa, joten puitteet ainakin olis kunnossa. Sen sijaan kroppa ei oikein ole.

Tohelo kun olen, loukkasin varpaani ovenväliin kaksi viikkoa sitten perjantaina. Viikon se oli kävelykelvoton, viikon ihan hyvä ja taas eilen vihoitteli. Lenkkikenkää ei siihen ole kokeiltu sitten pian kolmeen viikkoon. Ja sen kyllä huomaa. Mieliala ei ole pro ja niskat on jumissa, kuten aina treenitauolla.

Kun vuosi vaihtuu kohta, täytyy aloittaa varpaan (vartalon) liikuttaminen sauvakävelyllä. Hain viime keväänä ostamani sukset talvitelolta ja näytti Iinatissa olevan jonkunsortin latukin, vaikka lunta on melko vähän. Kemissä olis kisa 3. maaliskuuta, joko 5 tai 10 kilometriä. Jos sieltä aloitteluis kisalämmittelyt ja etenis siitä Tervamaratonin kautta Move-maratonille. Niitä ennen haaveilen edelleen pääsystä Iin testijuoksuihin. Joka tapauksessa keväällä olisi tarkoitus käydä muutamassa 5-10 kilsan kisassa aikoja katsastamassa. Hyvää vauhtitreeniä puolimaratoneja ajatellen. Nyt vaan kaikki peukuttamaan, että sairastelut loppuu tähän!!

Nuhassa

Lauantaina, Kemin juoksun jälkeisinä aamuna, iski nuha (taas). Nyt menossa nuhapäivä 8/ ...
Eilen kävin pitkällä kävelyllä, koska yleiskunto on kuitenkin hyvä, vaikka koko ajan pitää niistää. 1h 10 minuuttia reipasta kävelyä tuntui kyllä mukavalta. Samalla sai kattella Iinatin metsiä ja seurata ku koirat leikki ja juoksenteli. Muutoin oon tehny vaan normi koirakävelyt nuhapäivien aikana. Treenailut on keskittyneet lähinnä teoriapuolelle, oon nimittäin lueskellut Matkalla maratonille-kirjaa ;)

Kemirun

Tänään ei pitänyt edes lenkille. Viikolla juostujen puolituntisten jälkeen kroppa on ollut jotenkin juminen ja takareisi on kipuillut ikävästi. Näin perjantai-illasta alkoi kuitenkin tuntua, että kahdeksan aikaan illalla vaihtoehdot oli joko nukkuminen tai lenkillelähtö. Väsytti jo raakasti. Koska nukkuminen ei tuntunu vaihtoeholta, lähdin 20.12 lenkille. Mulle erittäin epätyypillistä.

Toinen päivän epätyypillisyys oli se, että sijaitsemme Kemissä. Itse asiassa se osoittautui hyväksi asiaksi, koska aioin tehdä vain noin tunnin lenkin (josta osan voisin kävellä), mutta eksyin ja juoksin 1h 10 min. Tulipahan testattua, notta kunto on riittävä jo pitemmällekin lenkille. Sää on plussalla, mutta ei kuitenkaan satanut. Loistolenkki ja ihan superhyvä mieli. Nyt voikin saunomisen ja venyttelyjen jälkeen jatkaa sohvalla tuoreen Juoksija-lehden lukua. Hyvää viikonloppua!

Muuttostressiä lievittämässä

Tänään 40 minuutin lenkki märähkössä kelissä. Koirat oli mukana, ja mietin josko tuo oli jo siinä hilkulla, oliko matka Pimulle liian pitkä, joten loppumatkasta käveltiin vähän pitemmästi. Pimua ei saisi kovasti rasittaa epilepsian takia. Tähän asti olen pitäny rajana tunnin lenkkejä sen mukaantulon suhteen, mutta ehkä 30-40 minuuttia juoksua alkaa olla sille maksimi, kun tämä loppusyksy on menny muutoinkin huonommin ja lääkettä on jouduttu nostamaan. Tänään se ei näyttänyt loppumatkasta enää kovin iloiselta. Naksuhan voi tulla mukaan kaikille lenkeille, kun sen terveys ja juoksukunto on erittäin hyvä. 


Kotona muutto on hyvällä mallilla. Meillä ei ole enää kaaos, vaan melko sopuisa järjestys, sellainen mitä tällä tavaramäärällä voi saada aikaiseksi ennen kun kaikki kamat löytävät omat paikkansa. Silti, paljon on vielä tekemistä. Juuri juoksulenkiltä tulleena voin kertoa, että se kyllä rentouttaa kiireitten keskellä. Juoksu kulkee hyvin ja odottelen innolla kevättä, että olen huippukunnossa ja menossa jälleen puolimaratonille. 

Käyskentelyä pikkupakkasessa

Kun Iissä uutisoidaan jo sarjajuoksujen ensimmäisen osakilpailun kulusta, minä tallailen lenkkipolkua hiljalleen hölkötellen. Nuha iski ja vaikka oikein pahoja flunssapäiviä oli vain muutamia, räkäisyys jatkui kolmetta viikkoa. Kaiketi vastustuskyky kävi huonoksi ja sain vielä vatsataudinkin kaupanpäälle. Ei ollut hyötyä vitamiinien syönnistä ei.

Voin kertoa, että nyt on ollut vaikea toteuttaa filosofiaa, että yhtä monta tervettä päivää pitää olla alla urheilematta, kun mitä menee sairastaessa. Ennen kun siis jatkaa treeniä. Jos siitä pitäs kiinni, tauosta tulis kaksi kuukautinen! Jotenka tänään käyskentelin pikkupakkasessa vähän reippaamman lenkin ja pistin välillä kevyeksi juoksuksi. Ihan mukavaltahan se tuntui, vaikka jalat ovatkin kyllä taas ihan tottumattomat. Limaa irtoaa vähän normaalia enemmän, mutta lähdetään hiljolleen liikenteeseen.

Tiukka treenikaveri

Naksu sai tänään olla 40 minuutin lenkillä yksin mukana. Se osoittautukin hyväksi ratkaisuksi, koska Nakki näytti olevan melko tiukka treenikaveri. Juosta vipotti edellä miltei koko matkan.

Aluksi se vähän ihmetteli, mitä tuo emäntä nyt meinaa, kun vettä sataa taivaan täydeltä ja varpaat kastuu!! Kaverikin jäi pihamaalle. Muutaman kerran likka vilkuili taakseen, etteikö se Pimu tosiaankaan aio tulla mukaan. Rentoutui kuitenkin, kun päästiin pois näköpiiristä.

Läpimärkiähän me oltiin molemmat lopuuksi. Aluksi sade näytti vaimealta, mutta kierrettyämme Lämsänjärven, sade kiihtyi ja kasteli meidät ihan kokonaan. Juoksu kulki kuitenkin hyvin ja Maakotkantien kautta lekkeiltiin takas kotiin. Juoksun jälkeen jäi sellane tunne, että taitaa olla liian lyhyitä nuo 30 minuutin tulevat lenkit. Vaikuttaa siltä, että sitä paremmin kulkee mitä pitempi matka...(Naksu tosin oli tyytyväinen, että pääsi litimärkänä jo lämmittelemään fleecepeiton alle).

2. viikko
Ma lepo
Ti juoksu 30min
Ke lepo
To juoksu 40min
Pe lepo
La juoksu 30min
Su lepo

Takaisin ohjelman pariin

Elo- ja syyskuu on menneet syksyn tuloa ihmetellessä. Urheilun saralla oon ottanu tosi lunkisti, lenkkeilly sillon kun siltä on tuntunut. Nyt kuitenkin on aika taas palata ruotuun ja laittaa tähtäimeen ensi kevään puolimaraton ja parempi aika!

Kesällä en harmikseni päässytkään Illin juoksuihin kun tuon yhden ainokaisen kerran. Mikäpä sen parempi mahdollisuus olis ollu seurata juoksukuntoa vaikkapa viikottain. Mutta minkäpä teet vuorotyöläisenä, kun aina tuppaa työvuoroa taikka vapaa on varattu sovitulle menolle. Vähän samoin on käynyt muutaman juoksutapahtuman kanssa, mihin on mieli halajannu, mutta aikataulu ei ole antanut myöten. Paremmalla onnella ensi kaudella. Odottelen tietoja, joskos Iin Yrityksessä alkaisi sarjajuoksut, johan niihin voisi taas yrittää päästä aikoja mittailemaan.

Tein eilen ittelleni uuden juoksuohjelman. Noudattelen samaa puolimaraton-ohjelmaa mitä aiemminkin, mutta kevensin sitä menojeni ja työvuorojeni mukaisesti. Tarvittaessa sitä voi täydentää ryhmäliikuntapäivillä.

Tulin ajatelleeksi, että jos keväällä juoksen puolikkaan jälleen, se tulee aika pian. Siis jos tässä vain laiskottelee tätä syksyä eteenpäin Haluan kuitenkin paremman ajan juosta taas ens kisassa. Ei mitään hirmutoiveita kuitenkaan, mutta alle kahden tunnin haluaisin mennä, kun heinäkuussa meni 2h 11 min.

1. viikko

Ma lepo
Ti lepo
Ke lepo
To juoksu 40 min

Pe juoksu 40 min
La lepo
Su juoksu 30min

Naatiskelua ;)

Eilen oli koko päivän todella huono olo. Maha-tautia on ollut liikkeellä, joten taisi tauti yritellä päälle. Illalla kuitenkin olo koheni ja lähdin Iinatin reitille kevyelle kävely/hölkkälenkille koirien kanssa. Menihän se aika lailla juoksuksi, koska reitillä oli niin paljon sääskiä! Pimun yllä lensi välillä iso parvi sääskiä ja pieniä paarmapaholaisia. Paikat ei oo kipeinä lauantaisen juoksun jäljiltä ja hölkkä tuntui varsin mukavalta.

Seuraava etappi juoksun saralla on Likkojen Lenkki Oulussa lauantaina 20.8. Sitä ennen viiden kilometrin Illinjuoksu ainakin 29.7. Työvuorot vähän rajoittavat osallistumisia, mutta täytynee kuitenkin elellä niiden mukaan. Helteistä viikon alkua!!

Takana päin!

Eilen se sit oli, vuoden harjoittelun kohokohta, puolimaraton Iissä. Aamulla tein puolen tunnin kevyen verryttelylenkin koirien kera ja tunnelma oli niin korkealla ku tiesin, että kaikki on kunnossa, tämän valmiimmaksi en voi tulla.

Aamupäivä oli sairaan pitkä, kun juhlapaikalle piti mennä vasta kello 13. Jännitti ihan sairaasti heti aamuseitsemästä saakka. Välillä rauhoituin mutta vilkuilin kummiski koko ajan kelloa, etten myöhästy :D Sit urheilukentälle tultuani jännitys loppui. Pukuhuoneessa oli niin rauhallista. Marian kanssa mentiin yhdessä lähtöviivalle, mutta sehän porhalti ku hyeena areenalle heti kun lähtölupa tuli. Kovastipalijo kyllä ryntäili muu porukka, minä vain hissukseen täppäilin alun, etten jää jalkoihin.

Kun ihmeen kaupalla jaksoin juosta koko matkan. Koko matkan satoi vettä hiljalleen, se virkisti mukavasti. Välillä pistin silmät kiinni ja kämmenet kohti taivasta. Vesisade oli aluksi kylmää, mutta silti se oli mulle paras mahdollinen juoksukeli. 4 pussia energiageeliä söin tasaisin väliajoin aina ennen huoltopisteitä, josta sain sen reilun desin vettä kurkun huuhteluun. Miltei koko matkan sain peesailla kokeneimpien perässä, mikä helpotti huomattavasti omaa urakkaa. Yksin jäätyäni väänsin musiikkeja isommalle ja ajattelin muita asioita.

Kymmenen kilsan jälkeen kiristin vähän vauhtia, koska tuntui siltä, että juokseminen on edelleen kovin helppoa. Kiritin yhden kymppiä juosseen miehen maaliin ja jatkoin ite toista kaistaa toiselle kierrokselle. Reitti oli varsin mukava, reilusti välillä mutkitteleva, joten mielenkiinto pysyi hyvin yllä. Tuttuja maisemiahan nuo olivat. Matkan varrella näky tuttujakin, ja niiden kannustus nostatti fiilistä entisestään.

Maaliin sain juosta ihan yksinäni. Sain mitalin ja huomasin, että jalat oli niin jeesuksen tönkössä. Hetken istuskelin katsomossa itsekseni ja ajattelin, että olinko se todellakin minä joka tuolla juoksin 2 tuntia 11 minuuttia ja 23 sekuntia. Minä - vanha sohvaperuna :D :D 

Viimeisen viikon valmistautuminen

Viimeisellä viikolla ennen puolimaratonia oon koettanu syödä huomattavasti enemmän ku normaalisti. Keitelly ittelle hyviä sapuskoja, vedelly aamu- ja iltapalaksi marjoja ja juonu ylimääräisen litran vettä torstaina ja perjantaina. Vitamiineja ja magnesiumia oon kans nappaillu päivittäin. Ainaki niistä tulee henkisesti parempi olo jos eivät muutoin vaikuta.

Viimeisen pitemmän lenkin kävin puolitoista viikoa ennen puolikkaan juoksua, joten viimeisen viikon alle puolen tunnin pikkureissut on tuntuneet ihan höpöltä. Loppuviikosta alko tuntua siltä, että oon laiskistunu (ja lihonu) niin, etten varmasti jaksa juosta enää edes viittä kilometriä... Ehkäpä pieni hirvitys hiipi päänahkaan kun h-hetki lähestyi...

Kireä ranka

Tänäaamuna kävin pitkästä aikaa Päivin luona fysioterapiassa. Niska tuntuiki olevan aivan tukossa, ihme vaikka kipuja on ollu ja migreenikin palannut kesäkuussa. Nyt hierottiin hartiat, niska ja pää auki ja myltättiin tilaa selkärangan ympärille. Josko se veri lähtis taas kulkemaan kohti päätä.

Juoksutauollahan nuo niskakivut taas iski päälle ja ovat kyllä helpottaneet nyt kun juoksua on taas takana useampia viikkoja. Elokuun alkuun otettiin seuraava aika, etteivät pääse enää tukkeutumaan noin pahoin.

Olhavasta Yli-Olhavaan

Haaveilin siitä jo keväällä, mutta polvivamman takia juoksu Olhavasta Yli-Olhavan kotiin toteutui vasta nyt 27.7. Elsan kyydissä menin Olhavan risteykseen, josta lähdin puotteleen Oijärventietä kohti kotia. Tuomelan Alpon kohdas (n. 5km) oli menny puoli tuntia ja tuntui, että se etappi meni tosi nopeasti. Kävelin hetken ja jatkoin juoksua. Ennen Yrjön vanhan mökin kohtaa tuntui vähän ahdistavalta, mutta kun Tuomelan punainen talo näkyi suoran päästä (n. 9km) huokaisin helpotuksesta... NYThän oon melkein jo kotona!! Loppu kilometrin jolkottelin hitaasti lihaksia rentoutellen.

Ilma oli tosi kuuma, +20 astetta. Matkaa siis 11,5 kilometriä. Aikaa meni tunti ja vartti. Vauhdin olis kestäny olla vähän kovempiki. Mökillä linttaan astuttu nilkka ei oireillu. Totesin kuitenkin, että täytyy alkaa kuljettaa soitinta mukana, jos ei kympin matkalle ole lähdössä seuralaista.

Juhannusjuoksulla

Lupasin jo ittelleni juhannusloman (ilman juoksua Itä-Suomessa), mutta Maria sai houkuteltua lenkille Tuusniemen maisemissa! Olimme juhannuksen vietossa Lomajussilan tilalla ja torstaina tuli otettua vielä sen verran rauhallisesti, että perjantaiaamuna oltiin virkeinä lenkillä. Kympin juoksu kulki mäkisessä maastossa, mutta helpostihan se meni kun oli juttuseuraa. Takana oli keskiviikkoinen kuutonen Iinatin reitiltä. Saatiin Marian kanssa vielä sopivasti virkistävää vettä niskaan sekä meno että tulomatkalla. Olipa paljon parempi mieli aloittaa juhannusjuhlat :D :D

Ensimmäiset viisi!!

Ensimmäinen viiden kilometrin kisajuoksu käyty Illin juoksussa 17.6.2011. Maaliintuloaika oli 27.27. Herranjestas, että jännitti. Jalat oli ihan hyytelöä jo ensimmäisen kilometrin jälkeen, ennen kuin kolmen kilsan kohdalla valoin itteeni rauhaa hokien "ei ole mitään hätää". Pelkäsin eksyväni reitiltä, kun Illin maasto on mulle ihan outo. Talvella kävin Kuutamohiihdossa, mutta oli lunta ja pimeää :/ Enkä tietenkään kuvitellut, että pysyisin toisten perässä, kuten en pysynytkään. Huonosti 5km juoksureitti olikin merkitty ja kahdessa risteyksessä menin tuurilla oikein. Aina kun näin kilometrilappuja, sain huokaista, että reitillä ollaan. Kyllä oli mahtava fiilis maalissa, vaikka aika ei tuon kummoisempi ollutkaan. Hengissä!!!

Illalla piti käydä vain pieni palautuslenkki kun sain hyvää seuraa, mutta rennosti hölkötellen kierrettiin Jakkukylässä Pori-Niskala kiekka, joka myöhemmin autolla mitattiin 10 km ja 200 metrin mittaiseksi.

Nyrkkeily imaisi

11.6 käytiin likkojen kanssa kokeilemassa kuntonyrkkeilyä. Viimeisestä "kokelusta" on mulla aikaa 10 vuotta. Pihtiputaalla Team Ramissa silloin nyrkkeiltiin ja kuntopiireiltiin parisen vuotta. Kyllähän se kärpäänen heti puras kun pääsi säkkiä hakkaamaan ja vielä hyvässä opastuksessa. Raksilan hallilla saatiin oikein yksityistunti. Saapa nähä, voi olla että syksyllä viimistään pitää liittyä Oulun Kuntonyrkkeilijöihin. Olishan se ainakin talvireeniä ajatellen vaihtelua...

Kaularangan nikamat muodoltaan säännölliset

Lääkärikin sen nyt totesi. Kaularangan nikamat ovat muodoltaan säännölliset ja linjassa. Lordoosi (eli selän kaari) on tavallinen. Hyvin vähäistä terävöitymistä nikamien reunoissa. Ei diskusvälien madaltumaa (suomeksi=ei ongelmia välilevyissä). Ei juuriaukkoahtaumia. ´30.5 tulehdusarvot hiukan koholla.

Eli kaikki hyvin tulevaa harjoitusrupeamaa ajatellen. Röntgeniin menin jatkuvan niskakivun vuoksi, joka nosti taas voimakkaasti päätään juoksutauon aikana. Nyt kesäkuulle käännyttäessä se on huomattavasti helpottanut ja toivottavasti oireet pysyvät taas poissa.

Hellettä!

Kivuttomia 30-45 minuutin lenkkejä takana jo sen verran, että uskaltaa huokaista helpotuksesta. Polvi ei oireile. Potkusta 11 viikkoa. Kauan siinä menikin, mutta varovaisuus näköjään palkittiin.

Perusjuoksuilla on välillä ilmassa melko pahoja motivaatio-ongelmia. Viiden kilsan lenkillä ehdin ajatella noin 10 kertaa, että ei jaksa -lähden kotiin. Kuumuus on asettanut viimepäivinä melkoisia haasteita. Haaveissa on ne päivät, kun satoi ja oli helppo juoksennella riittävässä hapessa.

Uusi tavoite on nyt asetettu ja se on kotoinen Iin Move-maraton 16.7.

Seitsemän viikkoa

Seitsemän viikkoa on nyt juoksutaukoa takana. Pitkältä on tuntunut olla juoksemati noin kauan, välillä on iskenyt masis ja vaikka olisi pitänyt testata polven kuntoa juoksulenkillä, ei ole enää huvittanu. Nyt kuitenkin polvi on sen verran "hiljainen", ettei ole enää ollut hetkeen minkaanlaista ylimääräistä tuntemusta ja usko alkaa palaamaan siihen, että sillä vielä tänä vuonna juostaan. Ehkä enemmänkin kun kympin kevyitä kävellen/juosten - lenkkejä.

Pari kevyttä testilenkkiä on nyt mennyt ihan hyvin ja uskallan palata hiljalleen säännölliseen juoksuun. Kaikki muutkin juoksemattomuuden tulokset on ehditty tauolla kokea; nuhat ja niskajäykkyydet ynnä muut mitä ei ole sitten viime kesän juurikaan ollu. Joten jos ei muu, niin terveenä pysyminen kannustaa aloittamaan kunnon palautuksen nyt uudelleen.

Kokeneemmat on kyllä lohdutelleet pitkin taukoviikkoja, että joskus pitemmän "pakkotauon" saaneet ovat palanneet juoksukentille entistä ehompina :D Hope so.

No, tavoitteena olis siis tänä vuonna 2011 saada se puolimaraton juostua. Olin ilmoittautunut Citymaratonille äitienpäiväksi, mutta se jäi siis välistä polven aiheuttaman tauon vuoksi. Seuraava tavoite on vielä pohdinnassa, kunhan saan treeniohjelman kuntoon, katsotaan sitten mikä on lähin puokkari silloin.

So, back to bisnes!!