Kemirun

Tänään ei pitänyt edes lenkille. Viikolla juostujen puolituntisten jälkeen kroppa on ollut jotenkin juminen ja takareisi on kipuillut ikävästi. Näin perjantai-illasta alkoi kuitenkin tuntua, että kahdeksan aikaan illalla vaihtoehdot oli joko nukkuminen tai lenkillelähtö. Väsytti jo raakasti. Koska nukkuminen ei tuntunu vaihtoeholta, lähdin 20.12 lenkille. Mulle erittäin epätyypillistä.

Toinen päivän epätyypillisyys oli se, että sijaitsemme Kemissä. Itse asiassa se osoittautui hyväksi asiaksi, koska aioin tehdä vain noin tunnin lenkin (josta osan voisin kävellä), mutta eksyin ja juoksin 1h 10 min. Tulipahan testattua, notta kunto on riittävä jo pitemmällekin lenkille. Sää on plussalla, mutta ei kuitenkaan satanut. Loistolenkki ja ihan superhyvä mieli. Nyt voikin saunomisen ja venyttelyjen jälkeen jatkaa sohvalla tuoreen Juoksija-lehden lukua. Hyvää viikonloppua!

Muuttostressiä lievittämässä

Tänään 40 minuutin lenkki märähkössä kelissä. Koirat oli mukana, ja mietin josko tuo oli jo siinä hilkulla, oliko matka Pimulle liian pitkä, joten loppumatkasta käveltiin vähän pitemmästi. Pimua ei saisi kovasti rasittaa epilepsian takia. Tähän asti olen pitäny rajana tunnin lenkkejä sen mukaantulon suhteen, mutta ehkä 30-40 minuuttia juoksua alkaa olla sille maksimi, kun tämä loppusyksy on menny muutoinkin huonommin ja lääkettä on jouduttu nostamaan. Tänään se ei näyttänyt loppumatkasta enää kovin iloiselta. Naksuhan voi tulla mukaan kaikille lenkeille, kun sen terveys ja juoksukunto on erittäin hyvä. 


Kotona muutto on hyvällä mallilla. Meillä ei ole enää kaaos, vaan melko sopuisa järjestys, sellainen mitä tällä tavaramäärällä voi saada aikaiseksi ennen kun kaikki kamat löytävät omat paikkansa. Silti, paljon on vielä tekemistä. Juuri juoksulenkiltä tulleena voin kertoa, että se kyllä rentouttaa kiireitten keskellä. Juoksu kulkee hyvin ja odottelen innolla kevättä, että olen huippukunnossa ja menossa jälleen puolimaratonille. 

Käyskentelyä pikkupakkasessa

Kun Iissä uutisoidaan jo sarjajuoksujen ensimmäisen osakilpailun kulusta, minä tallailen lenkkipolkua hiljalleen hölkötellen. Nuha iski ja vaikka oikein pahoja flunssapäiviä oli vain muutamia, räkäisyys jatkui kolmetta viikkoa. Kaiketi vastustuskyky kävi huonoksi ja sain vielä vatsataudinkin kaupanpäälle. Ei ollut hyötyä vitamiinien syönnistä ei.

Voin kertoa, että nyt on ollut vaikea toteuttaa filosofiaa, että yhtä monta tervettä päivää pitää olla alla urheilematta, kun mitä menee sairastaessa. Ennen kun siis jatkaa treeniä. Jos siitä pitäs kiinni, tauosta tulis kaksi kuukautinen! Jotenka tänään käyskentelin pikkupakkasessa vähän reippaamman lenkin ja pistin välillä kevyeksi juoksuksi. Ihan mukavaltahan se tuntui, vaikka jalat ovatkin kyllä taas ihan tottumattomat. Limaa irtoaa vähän normaalia enemmän, mutta lähdetään hiljolleen liikenteeseen.