Naatiskelua ;)

Eilen oli koko päivän todella huono olo. Maha-tautia on ollut liikkeellä, joten taisi tauti yritellä päälle. Illalla kuitenkin olo koheni ja lähdin Iinatin reitille kevyelle kävely/hölkkälenkille koirien kanssa. Menihän se aika lailla juoksuksi, koska reitillä oli niin paljon sääskiä! Pimun yllä lensi välillä iso parvi sääskiä ja pieniä paarmapaholaisia. Paikat ei oo kipeinä lauantaisen juoksun jäljiltä ja hölkkä tuntui varsin mukavalta.

Seuraava etappi juoksun saralla on Likkojen Lenkki Oulussa lauantaina 20.8. Sitä ennen viiden kilometrin Illinjuoksu ainakin 29.7. Työvuorot vähän rajoittavat osallistumisia, mutta täytynee kuitenkin elellä niiden mukaan. Helteistä viikon alkua!!

Takana päin!

Eilen se sit oli, vuoden harjoittelun kohokohta, puolimaraton Iissä. Aamulla tein puolen tunnin kevyen verryttelylenkin koirien kera ja tunnelma oli niin korkealla ku tiesin, että kaikki on kunnossa, tämän valmiimmaksi en voi tulla.

Aamupäivä oli sairaan pitkä, kun juhlapaikalle piti mennä vasta kello 13. Jännitti ihan sairaasti heti aamuseitsemästä saakka. Välillä rauhoituin mutta vilkuilin kummiski koko ajan kelloa, etten myöhästy :D Sit urheilukentälle tultuani jännitys loppui. Pukuhuoneessa oli niin rauhallista. Marian kanssa mentiin yhdessä lähtöviivalle, mutta sehän porhalti ku hyeena areenalle heti kun lähtölupa tuli. Kovastipalijo kyllä ryntäili muu porukka, minä vain hissukseen täppäilin alun, etten jää jalkoihin.

Kun ihmeen kaupalla jaksoin juosta koko matkan. Koko matkan satoi vettä hiljalleen, se virkisti mukavasti. Välillä pistin silmät kiinni ja kämmenet kohti taivasta. Vesisade oli aluksi kylmää, mutta silti se oli mulle paras mahdollinen juoksukeli. 4 pussia energiageeliä söin tasaisin väliajoin aina ennen huoltopisteitä, josta sain sen reilun desin vettä kurkun huuhteluun. Miltei koko matkan sain peesailla kokeneimpien perässä, mikä helpotti huomattavasti omaa urakkaa. Yksin jäätyäni väänsin musiikkeja isommalle ja ajattelin muita asioita.

Kymmenen kilsan jälkeen kiristin vähän vauhtia, koska tuntui siltä, että juokseminen on edelleen kovin helppoa. Kiritin yhden kymppiä juosseen miehen maaliin ja jatkoin ite toista kaistaa toiselle kierrokselle. Reitti oli varsin mukava, reilusti välillä mutkitteleva, joten mielenkiinto pysyi hyvin yllä. Tuttuja maisemiahan nuo olivat. Matkan varrella näky tuttujakin, ja niiden kannustus nostatti fiilistä entisestään.

Maaliin sain juosta ihan yksinäni. Sain mitalin ja huomasin, että jalat oli niin jeesuksen tönkössä. Hetken istuskelin katsomossa itsekseni ja ajattelin, että olinko se todellakin minä joka tuolla juoksin 2 tuntia 11 minuuttia ja 23 sekuntia. Minä - vanha sohvaperuna :D :D 

Viimeisen viikon valmistautuminen

Viimeisellä viikolla ennen puolimaratonia oon koettanu syödä huomattavasti enemmän ku normaalisti. Keitelly ittelle hyviä sapuskoja, vedelly aamu- ja iltapalaksi marjoja ja juonu ylimääräisen litran vettä torstaina ja perjantaina. Vitamiineja ja magnesiumia oon kans nappaillu päivittäin. Ainaki niistä tulee henkisesti parempi olo jos eivät muutoin vaikuta.

Viimeisen pitemmän lenkin kävin puolitoista viikoa ennen puolikkaan juoksua, joten viimeisen viikon alle puolen tunnin pikkureissut on tuntuneet ihan höpöltä. Loppuviikosta alko tuntua siltä, että oon laiskistunu (ja lihonu) niin, etten varmasti jaksa juosta enää edes viittä kilometriä... Ehkäpä pieni hirvitys hiipi päänahkaan kun h-hetki lähestyi...

Kireä ranka

Tänäaamuna kävin pitkästä aikaa Päivin luona fysioterapiassa. Niska tuntuiki olevan aivan tukossa, ihme vaikka kipuja on ollu ja migreenikin palannut kesäkuussa. Nyt hierottiin hartiat, niska ja pää auki ja myltättiin tilaa selkärangan ympärille. Josko se veri lähtis taas kulkemaan kohti päätä.

Juoksutauollahan nuo niskakivut taas iski päälle ja ovat kyllä helpottaneet nyt kun juoksua on taas takana useampia viikkoja. Elokuun alkuun otettiin seuraava aika, etteivät pääse enää tukkeutumaan noin pahoin.