Uusille urille jälleen!

Täältä blogistakin sen huomaa, että vuosi 2012 oli suuri laiskottelun vuosi. Nyt tammikuussa (tai oikeastaan jo jouluna) sain taas jonkun kärpäsen ja siskon kanssa sovittiin puolimaratonille osallistumisesta. Joululomalta kotiuduttuani ilmoitin meidät saman tien Iin Move-maratonille heinäkuussa.

Kunnon nostattaminen lähti aika lailla nollasta, koska viimeisen vuoden juoksu on ollut tosi satunnaista. Koirien kanssa tietysti tulee kävelyä, mutta hikiliikunta on jäänyt tosi vähälle. Onneksi kunto tuntuu palautuvan melko nopeasti.

Aloitin tammikuun alussa kuntonyrkkeilyn Minnan ja Lauran kanssa, joka on osoittautunut mahtavaksi kannustimeksi. Tunnin treeneissä saa ite säännöstellä haluaako antaa kaikki voimansa vai ottaa vähän höllemmin. Nyrkkeily on tosi rentouttavaa, onneksi löysin harrastuksen uudelleen yli 10 vuoden tauon jälkeen! Työvuoroista riippuen oon käynyt treenissä 1-2 kertaa viikossa. Enää ei kuole alkujumppaan :D

Tammikuun alussa alkoi myös juoksukoulu Haukiputaan kansalaisopistossa. Joka toinen viikko on teoriaa ja joka toinen viikko yhteislenkki. Eilen oli yhteislenkki ja juostiin sankassa lumipyryssä 6,6 kilsaa. Hetken matkaa käveltiin puolivälin tienoilla. Fiilis oli hyvä ja juoksu kulki seurassa oikein hyvin. Tänään on vuorossa kuntonyrkkeily, mutta päiväseltään täytyy kyllä venytellä hyvin, sen verran on "tuntoja" eiliseltä lenkiltä.

Silkkaa laiskuutta??

Sairastelut ovat todellakin loppuneet, mutta laiskuus tullut jäädäkseen?? Tammikuussa on ollut ihan hirmuisia pakkasia, jotka on tietysti tukeneet päätöstä olla lähtemättä juoksemaan taikka hiihtämään. Tein itselleni hienon treeniohjelman tammi-helmikuuksi, mutta oon toteuttanut suunnitelmista treenin vain muutamana päivänä. Sisäliikuntaan en ole innostunut koko talvena. No, lohduttelen itseäni sillä, että tämä pitkä tauko on vain voimien säästelyä tulevaa sulaa kautta varten ;)

Joulupukki tiesi

...että mun täytyy pikoihin päästä takais lenkille. Se toi nimittäin uusia treenivaatteita, kahvakuulan ja kävelysauvat! Vuodenvaihteen tienoilla olis lisäksi tuhlattavana satoja euroja Sporttipassirahaa, joten puitteet ainakin olis kunnossa. Sen sijaan kroppa ei oikein ole.

Tohelo kun olen, loukkasin varpaani ovenväliin kaksi viikkoa sitten perjantaina. Viikon se oli kävelykelvoton, viikon ihan hyvä ja taas eilen vihoitteli. Lenkkikenkää ei siihen ole kokeiltu sitten pian kolmeen viikkoon. Ja sen kyllä huomaa. Mieliala ei ole pro ja niskat on jumissa, kuten aina treenitauolla.

Kun vuosi vaihtuu kohta, täytyy aloittaa varpaan (vartalon) liikuttaminen sauvakävelyllä. Hain viime keväänä ostamani sukset talvitelolta ja näytti Iinatissa olevan jonkunsortin latukin, vaikka lunta on melko vähän. Kemissä olis kisa 3. maaliskuuta, joko 5 tai 10 kilometriä. Jos sieltä aloitteluis kisalämmittelyt ja etenis siitä Tervamaratonin kautta Move-maratonille. Niitä ennen haaveilen edelleen pääsystä Iin testijuoksuihin. Joka tapauksessa keväällä olisi tarkoitus käydä muutamassa 5-10 kilsan kisassa aikoja katsastamassa. Hyvää vauhtitreeniä puolimaratoneja ajatellen. Nyt vaan kaikki peukuttamaan, että sairastelut loppuu tähän!!

Nuhassa

Lauantaina, Kemin juoksun jälkeisinä aamuna, iski nuha (taas). Nyt menossa nuhapäivä 8/ ...
Eilen kävin pitkällä kävelyllä, koska yleiskunto on kuitenkin hyvä, vaikka koko ajan pitää niistää. 1h 10 minuuttia reipasta kävelyä tuntui kyllä mukavalta. Samalla sai kattella Iinatin metsiä ja seurata ku koirat leikki ja juoksenteli. Muutoin oon tehny vaan normi koirakävelyt nuhapäivien aikana. Treenailut on keskittyneet lähinnä teoriapuolelle, oon nimittäin lueskellut Matkalla maratonille-kirjaa ;)

Kemirun

Tänään ei pitänyt edes lenkille. Viikolla juostujen puolituntisten jälkeen kroppa on ollut jotenkin juminen ja takareisi on kipuillut ikävästi. Näin perjantai-illasta alkoi kuitenkin tuntua, että kahdeksan aikaan illalla vaihtoehdot oli joko nukkuminen tai lenkillelähtö. Väsytti jo raakasti. Koska nukkuminen ei tuntunu vaihtoeholta, lähdin 20.12 lenkille. Mulle erittäin epätyypillistä.

Toinen päivän epätyypillisyys oli se, että sijaitsemme Kemissä. Itse asiassa se osoittautui hyväksi asiaksi, koska aioin tehdä vain noin tunnin lenkin (josta osan voisin kävellä), mutta eksyin ja juoksin 1h 10 min. Tulipahan testattua, notta kunto on riittävä jo pitemmällekin lenkille. Sää on plussalla, mutta ei kuitenkaan satanut. Loistolenkki ja ihan superhyvä mieli. Nyt voikin saunomisen ja venyttelyjen jälkeen jatkaa sohvalla tuoreen Juoksija-lehden lukua. Hyvää viikonloppua!

Muuttostressiä lievittämässä

Tänään 40 minuutin lenkki märähkössä kelissä. Koirat oli mukana, ja mietin josko tuo oli jo siinä hilkulla, oliko matka Pimulle liian pitkä, joten loppumatkasta käveltiin vähän pitemmästi. Pimua ei saisi kovasti rasittaa epilepsian takia. Tähän asti olen pitäny rajana tunnin lenkkejä sen mukaantulon suhteen, mutta ehkä 30-40 minuuttia juoksua alkaa olla sille maksimi, kun tämä loppusyksy on menny muutoinkin huonommin ja lääkettä on jouduttu nostamaan. Tänään se ei näyttänyt loppumatkasta enää kovin iloiselta. Naksuhan voi tulla mukaan kaikille lenkeille, kun sen terveys ja juoksukunto on erittäin hyvä. 


Kotona muutto on hyvällä mallilla. Meillä ei ole enää kaaos, vaan melko sopuisa järjestys, sellainen mitä tällä tavaramäärällä voi saada aikaiseksi ennen kun kaikki kamat löytävät omat paikkansa. Silti, paljon on vielä tekemistä. Juuri juoksulenkiltä tulleena voin kertoa, että se kyllä rentouttaa kiireitten keskellä. Juoksu kulkee hyvin ja odottelen innolla kevättä, että olen huippukunnossa ja menossa jälleen puolimaratonille. 

Käyskentelyä pikkupakkasessa

Kun Iissä uutisoidaan jo sarjajuoksujen ensimmäisen osakilpailun kulusta, minä tallailen lenkkipolkua hiljalleen hölkötellen. Nuha iski ja vaikka oikein pahoja flunssapäiviä oli vain muutamia, räkäisyys jatkui kolmetta viikkoa. Kaiketi vastustuskyky kävi huonoksi ja sain vielä vatsataudinkin kaupanpäälle. Ei ollut hyötyä vitamiinien syönnistä ei.

Voin kertoa, että nyt on ollut vaikea toteuttaa filosofiaa, että yhtä monta tervettä päivää pitää olla alla urheilematta, kun mitä menee sairastaessa. Ennen kun siis jatkaa treeniä. Jos siitä pitäs kiinni, tauosta tulis kaksi kuukautinen! Jotenka tänään käyskentelin pikkupakkasessa vähän reippaamman lenkin ja pistin välillä kevyeksi juoksuksi. Ihan mukavaltahan se tuntui, vaikka jalat ovatkin kyllä taas ihan tottumattomat. Limaa irtoaa vähän normaalia enemmän, mutta lähdetään hiljolleen liikenteeseen.